Villiä menoa ja villasukkia :)

Me on liikuttu mamman kanssa aivan valtavasti viime aikoina. Ollaan tehty yhdessä piiiitkiä lenkkejä ja mamma on samalla kouluttanut mua ja ollaan käyty juoksemassa metsässä ja tehty kaikkee aivan mahtavaa. Osaan jo hienosti istua, mennä maahan, antaa tassua, tulla tänne, kulkea vierellä ja mennä sivulle. Niin ja joitakin temppuja ollaan tietysti harjoiteltu ;). Paikalla oloa mun pitäis kuulemma vielä harjoitella, mutta joo... kyllä se sujuu, sillon kun vaan maltan :D.

Tässä harjoittelen paikalla oloa.

 

 

 

Tänään oli taas aivan ihanat agility-treenit, mamma oli niin ylpeä musta. Hienosti sujui kolmen esteen rata, jossa oli putki, muuri ja aita. Aivan kuin lensin niiden esteiden yli. Harjoiteltiin myös pussia, joka on ollut mun mielestä aika pelottava, mutta hyvin sekin alkoi sujua, kun saatiin ensin vähän harjoittelu apua. Myös aidan ja keppien yhdistelmä meni todella hienosti. Lisäksi kokeiltiin vinosti lähettämistä, eli siis semmosta, että en hypännytkään suorassa linjassa, vaan mamma laittoi mut vinosti esteeseen nähden ja sitten loikkasin muurin yli, sama juttu tehtiin myös pituus-esteellä. Ne meni oikein hienosti :). Olenhan hieno tyttö ;). Ja agilityssä on ihanaa aina tavata kavereita, joiden kanssa saa vähän nuuhkailla ja leikkiä ennen treenien alkua.

Treenien jälkeen oli tietysti vuorossa pienet torkut ja sitten sauna. Torkut otin uuden ystäväni villasukan kanssa. Olen niin pitkään ihastellut mamman sinimustia-villasukkia kuin vain muistan ja täytyy tunnustaa, että saatoin jokusen kerran niitä lainatakin (en siis jalkaan tietenkään, vaan unikaveriksi... :D). Mummo kuuli tästä ja teki minulle ihka oman villasukan, suuren suuren, jota nyt pidän aina unikaverina, ja saatan vähän hoitaakin sitä :). Villasukka on mun ystäväin!