Jouluaaton tunnelmaa

Jouluaatto... Se, se vasta oli mun mielestä jännä päivä. Aamu alkoi pienellä aamukävelyllä, sateisessa ja märässä säässä (siis se valkoinen lumi on kadonnut kuin tuhka tuuleen, enkä tiiä minne... ?). Sitten syötiin joulupuuroa, se oli vähän hassun makuista, ensin maistoin vaan vähän, mutta kyllä mä sitten söin kaiken, kun mäykytkin näytti siitä tykkäävän niin kovasti.



Aamupuuron jälkeen me lähettiin mamman, mamman vanhempien ja V&V:n kanssa ulkoilemaan. Saatiin juoksennella ja leikkiä koko aamupäivä, eikä meitä enää kostea ilmakaan haitannu. Juostiin niin paljon, kuin tassuista päästiin, ympäri...ympäri ja ympäri pihaa... Niin ja sitten noi vanhukset (siis mäyräkoirat) jo väsyi, eikä ne enää jaksanu leikkiä mun kaa ni sitten mamma koulutti meitä ja saatiin herkku -nameja palkaksi, kun oltiin niin kilttejä :).




(Tässä on meidän koko jengi. Vanhamies ei halunnut näyttää kameralle harmaita partakarvojaan :D)


Hmmm... Sitten oli tietysti joulupäikkäreiden vuoro. Mamma kuunteli joululauluja ja mä kierähdin kerälle sen syliin viltin päälle ja sitten se uni jo tulikin.

Edellisestä illasta alkaen mun nenääni oli tullut sellainen jännä tuoksu... Tuoksui jollekin herkulliselle ja hyvälle. Ja vihdoin mä sain tietää, että se oli JOULUKINKKU.

Jouluruokailun jälkeen seuras vielä yks jännittävä asia, nimittäin.... JOULULAHJAT. Mä sain ison läjän erilaisia paketteja, joita sain ite avata ja niistä paljastui mitä ihanampia juttuja; herkkuja, pehmoleluja ja namimasuhippo. WAU, kunpa joulu vois olla useammin, se on kuulemma kuitenkin vaan kerran vuodessa. Mä jään kyllä innolla odottelemaan jo ensi joulua, tää joulu oli täynnä niin ihania tuoksuja ja herkullisia makuja :)!

 

 

 

Jouluvalmisteluja :)

Joulu... HMMMMM.... Mä en vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mut se kuulemma selviää reilun viikon päästä. Mamma on alkanut tehdä kaikkia hassuja juttuja ( tai sitten se vaan on omituinen). Ensinnäkin se laittoi mulle sellasen hassun hatun ja takin ja otti kuvia ( kuulemma joulukortteja varten). Ja sitten se on muutaman kerran sanonut, kun oon kiukutellut jostain, että tontut kattelee ikkunoista, että olenko kiltisti (siis AINAHAN mä oon oikeesti kiltti?!!?!). Ja tänään haistoin jonkun kummallisen tuoksun, se oli sellaista ruskeaa taikinaa, josta mamma teki erilaisilla muoteilla sellaisia kuvioita ja laittoi uuniin ja mä kattelin siinä vieressä ja autoin paistamisessa. Ja sitten mamma teki sellaisia rapisevia juttuja, ja laittoi niihin kauniita nauhoja ja mäkin sain oman rusetin, kun olin kuulemma niin ihana, ja kyllähän mulle pinkki rusetti hyvin sopiikin :).

Tässä on näitä hassuja kuvia :D.

Hammaskeijua odotellessa

Olen tässä viime aikoina pohtinut, että mihin mun hampaat oikein katoaa?! Mammakin sanoi,että pennun pepsodent-hymy häviää, mutta lupas et tilalle tulee kuitenkin uusi. Multa on hävinny hampaita joka päivä johonkin. Tällä hetkellä mulla ei oo hampaita ollenkaan alhaalla kulmahampaitten välissä ja muutenkin aika harvoiks ne on käyny. Mamma on puhunu jostain hammaskeijusta, joka kuulemma tuo lapsille rahaa, kun laittaa hampaan tyynyn alle... Sitä mä en oo vielä kokeillut, toiskohan se mullekin? Jos oisin oikein kiltti? (Vai oliko se sittenkin se Joulupukki minkä takia pitää olla kiltti?)
Mutta oon kyllä ihmeissäni, miks mun suuta kutittaa ja välillä hampaat heiluu... Ihan kummallista.
Eniten mua mietityttää, että tuleeko ne hampaat vielä takaisinkin? Mamma on kyllä sanonut, että ei tartte huolestua.

Ehkä ensi yöksi laitan hampaani Mamman tyynyn alle, mahtaa se aamulla ihmetellä, jos sinne on ilmestyny joku kolikko ;).

Tällainen pakkasessa jäädytettävä lelu, on ollut aivan mahtava näin hampaitten vaihtumisen aikaan.

Caravan-elämää :)

Tiesittekö, että ihmiset voi ihan oikeesti asua ja viettää vapaa-aikaansa kahden(tai vaihtoehtoisesti neljän) pyörän päällä olevassa kopissa.???.. Siis nyt en tarkoita autoa (niin,eipä taida kaks pyöräsiä autoja ollakaan), enkä pyörää, enkä pyörillä olevaa koirankoppia (vaikka se vois olla aika kuvaava sana), vaan ASUNTOVAUNUA! Mamman perheellä on sellainen, siis koppi mikä seisoo kahden pyörän ja tassujen päällä. Ootteko kummempaa kuullut, asuntovaunu tassuilla, HAH. Mut ne tassut on vissiin siis sitä varten, että se koppi pysyy siinä paikallaan, eikä lähde vierimään alamäkeen :D.

Siellä vaunulla on tullut pari viikonloppua vietettyä ja nyt itsenäisyyspäivää. Ja musta on vissiin tulossa caravaanari?! :D, ei siinä, se elämä siellä leirintäalueella on ihan leppoisaa, saa käydä lenkillä, juoksennella välillä vapaana läheisessä metsässä ja siellä tapaa muuten kauheen paljon uusia kavereita, kyllä nytkin sain tutustua yhteen uuteen koirakaveriin ja moniin uusiin ihmistyyppeihin, jotka tykkäs rapsutella mua :). Ja ihanaa, kun siellä satoi niin paljon lunta, ihan paras leikkini on nykyään työntää kuono lumipenkkaan ja kaivaa Kiinaan asti (vielä en oo päässy, mutta se on tavotteena,ainakin mamma sanoo aina niin..).

                                       
                                          Lumileikit on aivan ihania :)!

                                            
                                          Pitkien ulkoleikkien jälkeen tulee väsy, siis lämpöisen viltin
                                          sisään ja mamman kainaloon nukkumaan <3

Tytöt ja vaatteet :)

Tässä mamman kanssa pohdimme, että tytöillä on aina hienoja vaatteita ja yleensä niitä on niin paljon, että kaapit pursuaa. Tottakai mäkin olen ruennut omaa vaatekaappiani jo kerryttämään... Löytyy hurtan talvimanttelia, kurapukua (tästä nimenomaisesta puvusta en niin paljoa tykkää, mut suojaapahan mun kaunista turkkia), hupparia ja mokkatakkia ja tietysti  juhlamekko, jonka sain sulhaskandidaatilta lahjaksi. Pitäähän tytöllä kunnon vaatteet olla :). Mä olen tykännyt kaikista vaatteista mitä mamma on mulle pukenu, ne on aivan ihania ja lämpösiä, varsinkin tällasella säällä kun lunta tulee taivaan täydeltä, meillä ei lumituiskukaan estä lenkkeilyä. Noi mäykyt mua vähän ihmetyttää, vanhimmalla kyllä on neuletakista lähtien vaatteet (ja hei se on siis poika) ja se pukeutuu niihin oikein mielellään ja lenkilläkin tepsuttaa hymy korvissa, kun on joku puku päällä. Mut sit tää toinen, se juoksee niin pitkälle, kun vaan pääse jos sattuu näkemään talvimanttelin tai kurapuvun tai ihan minkä vaan, mikä pitäs päälle laittaa... Joo se ei siis todellakaan haluu näyttäytyä missään hepenissä tuol ulkona. Luulee kai olevansa niin kovis :D. Mut todettakoon, että kyllä tytöt osaa pukeutua ja tytöillä pitää olla tyttöjen vaatteet! (vaik kyllä jotkut pojatkin on ihan söpöjä villatakeissaan ja talvimantteleissaan :) )

Mun hupparissa on ihana lämmin fleece-vuori ja sydän-kuvio tuolla takana.

 

 

Hurtan puku on mukavan lämmin ja pitää vähän kosteuttakin.

(Mamman lapanenkin eksyi kuvaan :D )

 

 

Lunta?!, Mitä se on???

Ensimmäinen ihmetykseni, liittyy tähän vuodenaikaan. Tänään, kun menin aamulla ensimmäistä kertaa ulos huomasin jotakin merkillistä! Ulkona satoi jotakin valkoista...jotakin kylmää...jotakin märkää... Mamma sanoi,että se on LUNTA. Olihan maa jo vähän aiemminkin ollut valkoinen, mutta ei näin... Nyt ei näy enää aidan varresta heiniä, eikä kiviä, eikä ole lehtiä, joita minulla oli tapana jahdata. Maa on nyt aivan valkoinen. Mutta mitä tämä kummallinen lumi sitten on? Voiko sitä syödä? Kyllähän minä sitä maistoin, mutta se maistui aivan vedeltä, kylmältä sellaiselta. Miten lumi voi maistua vedeltä? Ja miksi sitä sataa? Miksi ihmiset odottavat, että sataa lunta... Minusta lumi on hieman kummallista, mutta silti aivan mahtavaa. Nautin jopa lenkkeilystä, kovasta lumipyrystä huolimatta (toisin kuin ystäväni mäyräkoirat :D). Lenkin jälkeen katselin hölmistyneenä, kun mamma viskeli pihassa lumipalloja veljelleni, ja sehän juoksi niiden perässä kuin hullu. Ei sitäkään voi ihan täysin ymmärtää... Mutta se näytti niin hauskalta,että lähdin sitten minäkin niitten pallojen perässä juoksemaan ja sehän oli huippu kivaa. Talvi ja lumi on aivan MAHTAVAA!

 

Minä

Olen Fiia, neljän kuukauden ikäinen Cavalier Kingcharlesinspanieli. Suuressa maailmassa on paljon uusia ja ihmeellisiä asioita näin pienelle neitokaiselle, joten ihmettelen niitä sitten täällä blogissani yhdessä mamman kanssa. Niin ja mun perheeseen kuuluu myös kaks mäyräkoiraa V&V, jotka saattavat kirjoituksissani pompsahdella mukaan.