Jäällä :)

Olin tänään ensimmäistä kertaa jäällä lenkkeilemässä, yhdessä kavereiden kanssa. Aivan ihanaaaaaaa, sain juosta vapaana kuin taivaan lintu ja kirmata hurjaa vauhtia edes takaisin. Leikin yhdessä kavereiden kanssa ja juoksutin vanhojakin poikia :). Keli oli aivan mahtava ja jäällä juokseminen vei sydämeni, ihastuin täysin tällaiseen lenkkeilyyn. Ai, että mä kyllä tykkäsin ja niin tykkäs mammakin. Jäältä menimme vielä metsään juoksemaan ja metsästä vielä takaisin jäälle. IHANAA!!!

Lenkille lähtiessäni tapasin myös pari aivan tuntematonta cavalieria, jotka jäivät hetkeksi juttelemaan. Olipa hassua nähdä niinkuin oma kuva, mutta vaan monta kertaa isompana :D. Mammakaan ei ole montaa täysikasvuista cavalieria nähnyt, joten sekin tykkäsi, kun juteltiin hetki niitten kanssa.

Niin ja mamma osti mulle eilen uuden PINKIN neuleen, joka sopii mulle niin hyvin. Se on värinsä puolesta ja muutenkin aivan täydellinen. Sitä oli kiva esitellä tuolla lenkillä kavereille ja kehua kuinka lämmin se on.

Vanha mieskin lähti leikkiin mukaan... :)

Agiliteilyä ja hännän heilutusta :)

JEEEEE-EE! :)
Ensimmäiset agility-harkat takana ja sekä mulla, että mammalla aivan loistava fiilis. Mamma oli sitä mieltä et mä oon aivan HUIPPU :)!!! Me mentiin siis molemmat ekaa kertaa agility-kurssille, mammakaan ei oo koskaan aiemmin käynyt semmosella, eikä kuulemma hyppinyt esteitäkään :D. Nooh, ei vaan, mutta siis meillä oli tosi hauskaa ja tutustuttiin monenlaisiin uusiin kavereihin. Ryhmässä oli kaksi suunnilleen saman ikäistä pentua, kuin minä ja tutustuin niihin varovasti. Häntä kuitenkin alkoi nopeasti heilua uusien tuttavuuksien parissa.

Me harjoiteltiin kolmea erilaista estettä, nyt ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisenä tuli aita, ihan matalimmalla asennolla tietysti ja ihan varovasti aloiteltiin. Ensin se kouluttaja piti hihnasta kiinni ja mamma meni aidan toiselle puolelle ja sitten mamma huuti mua nimeltä ja sitten liitti siihen käskyn "aita". Sitten mamma piti mua kiinni ja mentiin yhdessä, niin että mamma sanoi "aita", kun mun piti hypätä. Ja sitten mamma lopuks koitti päästää mut irti ja sitten mentiin, kun mamma sanoi taas "aita". Ja se sujui multa tosi hienosti ja olin tooosiii iloinen, kun mamma ja se kouluttaja kehui mua niin kovasti. Häntäni heilui aivan koko ajan! :) Seuraavaksi oli vuorossa hauskat kepit, joita piti kiertää (eli pujottelukepit), nekin menivät heti hienosti ja jo toisella kerralla pääsin suorittamaan keppejä irrallaan. Viimeinen este, ensimmäisellä agility kerralla oli puomi, tai oikeastaan sen yksi sivu. Se mentiin varovasti, mamma toisella puolella ja kouluttaja toisella. Tää este mua vähän jänskätti ja kävelin hitaasti ja mammaan nojaten, mutta toinen kerta sujui jo vähän reippaammin. Todella hienosti meni siis ensimmäiset treenit ja tärkeintähän tässä kaikessa on se, että mulla ja mammalla on hauskaa ja me tehdään tätä juttua yhdessä :)! Ja häntäni heilui innokkaasti jokaisen esteen suorittamisen aikana (mutta silloin kun kouluttaja opetti tai kertoi jotakin istuin nätisti mamman vieressä ja kuuntelin pää kallellaan) :)!

Agility-treenien jälkeen pyörähdettiin mamman kanssa pieni lihasten jäähdyttely lenkki ja sitten hurautettiin autolla kotiin :). Kotona minua alkoi jo väsyttää, mutta koska olen kova saunomaan, lähdin mamman kanssa vielä saunaan (olen aivan pienestä asti nauttinut saunan lämmöstä ja pienen hetken aina rentoudun siellä mamman kanssa). Siellä kapusin mamman syliin ja HUPS, aivan yht´äkkiä olin unessa. Niin se uni sitten voitti, saunanlauteilla ollessa. Mamma kantoi minut saunasta sohvalle nukkumaan, viltin päälle. Siinä se loppu ilta meni nukkuessa, häntä heilui vielä unissakin :)!

Turbo-tossut

Jihaa-aa... :D
Sain eilen jalkaani ensimmäistä kertaa TOSSUT. Pakkasta kun oli lähemmäs 20 astetta ja mamma halusi tehdä kunnon iltalenkin, se laittoi jalkoihini samanlaiset tossut, kuin mäyräkoirille (olin aiemmin päivällä nauranut tossuille, kun pojilla oli ne jo silloin ... Ja nyt ne laitettiin myös mulle :D ). Punaiset Jokken fleece-tossut näyttivät hyviltä yhdessä mun hurtan puna-mustan takin kanssa, mut oikeesti... TOSSUT MULLE :D. Mamma ajatteli ensin, et mitähän tästä tulee, tai siis mietti lähinnä et mitenkä mä suostun niillä kävelemään, mutta ne oli oikeesti aika mukavat jalassa, lämmitti kivasti, eikä lunta tarttunut varvaskarvoihin.

Mä tykkäsin tossuista heti ensi metreistä lähtien ja koko lenkin viiletin ihan tosi kovaa. Mä kävelen aina tosi hienosti ja reippaasti lenkillä, mutta nyt ei meinannut mamma  perässä pysyä :D. Sen takia tossut nimitettiin TURBO-TOSSUIKSI :), koska ne sai aikaan mun turbovauhtini. Muutaman kerran mun hypervauhti sai aikaan sen, että tossu tipahti maahan ja sitten me käännyttiin takaisin ja nuuskittiin, että mihin se oikein tippui, mut aina mamma sen löysi ja laittoi takaisin ja taas matka jatkui. Aivan mahtavaa omistaa tuollaiset turbo-tossut!


 

Tässä olen lenkillä nuuhkimassa... (Hieman hämärät kuvat, mutta hyvät on heijastimet).
Alemmassa kuvassa myös Väiski-ystäväni.

 

Mun turbot kuivumassa patterilla...

Kasvan kohisten

Mä kasvan koko ajan huimaa vauhtia. Mamma on ihan ihmeissään, kun koko ajan jää valjaat ja puvut pieneksi, kun kasvan niin vauhdilla. Oon mä omastakin mielestä jo iso tyttö. Oon kasvanu jo paljon isommaksi, kun mun mäykky-kaverit ja ne kattoo mua ylöspäin :D.

Niin ja eilen käytiin mamman kanssa shoppailemassa, sain uudet valjaat. Nää valjaat on aivan ihanat, ja tietenkin VAALEANPUNAISET, niin kuin tytöllä kuuluukin :). Nämä valjaat on jo kolmannet, oon kasvanu jo kahdista valjaista liian isoksi ja monta takkiakin on jo käynyt lyhyeksi.
Itse oon ihmetelly, kun mun jalat on niin kamalan pitkät. En ihan vielä osaa hallita kaikkia liikkeitä ja mun juoksu näyttää kuulemma ihan hassulta, kun on niin pitkät jalat, mäyräkoirilla ei kuulemma oo ollu semmosia juttuja, kun niillä on niin lyhkäset jalat.

Mut mä oon jo viisi kuukautta ja iso tyttö! :)

Mä rakastan Väiskin kanssa leikkimistä...

 
Ja oon isompi kuin se... :D

 

Ja tässä on nää mun ihanat uudet valjaat :)!

Uusi vuosi ja Ulkoilun riemua :)

Uusi vuosi vaihtui viikko sitten... Se oli hassu päivä, mut mä kyllä otin ihan rennosti, ne raketit ja kaikki. Mammaa vähän jännitti, että miten mä suhtaudun raketteihin, mut mitäs pelättävää niissä nyt on?! Ne näytti aika hienoilta siellä pimeellä taivaalla ja mun oli ihan hyvä ja turvallinen olo asuntovaunussa, musiikin soidessa ja mamman kainalossa. Niin se uusi vuosi vaihtui ja nyt oon jo viisi kuukautta vanha (täytin nimittäin viisi kuukautta uuden vuoden aattona, oon iso tyttö jo)! Hyvää ja koiramaista uutta vuotta siis kaikille teille blogia lukeville! :)

 

 

Ja sitten uudesta vuodesta ulkoiluun...
Mä niiiiiiiiiiin rakastan ulkoilua! :) Siis mamma ihmettelee, että miten ihmeessä on tällainen koira kun mä, joka lenkkeilee säällä kun säällä ja joka OIKEESTI kävelee reippaasti lenkillä, niin kuin lenkkikoiran kuuluukin... Mäyräkoirat ei kuulemma oikeen oo sellasii lenkkikoiria ja oonhan mä sen totta puhuen huomannutkin, ne makaa paljon mieluummin sohvalla viltin sisällä, kun lähtee vesisateeseen tai pakkaseen kävelemään ja ne ei voi sietää vesilätäköitä, kun mä taas hyppään ihan mielelläni niihin, niin että rapa roiskuu. :D Mutta toisaalta onhan se hyvä, että mammalla on monenlaisia koiria, sekä tollasia sohvaperunoita, että tällainen lenkkeilijä.

Kaikista ihaninta ulkoilua on pitkät lenkit ja vapaana juokseminen, ja kyllä mä oon jo niin kiltti, että voin myös juosta irti. Mä tottelen kyllä heti, kun mamma huutaa. Erilaisessa maastossa on mahtavaa kävellä, viime viikonloppuna me "valloitettiin" mamman kanssa yks laskettelukeskus, eli käveltiin sinne ylös, niiden rinteiden huipulle, vaikka eihän siellä tietenkään lunta vielä ollut... Toivottavasti pian tulee semmonen oikee talvi, vaikka enhän mä oikeestaan vielä tiiä mikä se on, mutta toivon kuitenkin et tulis sitä LUNTA.

Ainiin ja muuten ens viikolla mulla on ensimmäiset agility-treenit, niin mamma kertoi, vähänks jännää.... Mitähän siellä pitää tehä?! :)

 

 

(Uuden vuoden aikaan lunta oli paikoin vähäsen ja huomatkaa, mulla on jo ison tytön valjaat :) )